Tapani Kinnunen (s. 1962) on seitsemän runokokoelmaa julkaissut turkulainen kirjailija. Hän työskentelee kirjoittamisensa ohessa Varissuon kirjastossa virkailijana ja käy ahkerasti runokeikoilla. Kinnusen runoja on julkaistu myös Englannissa ja Virossa.
Kinnusen kootut runot, Amerikkalainen parranajo - Runot 1994-2009 ilmestyivät helmikuun alussa. Lisätietoa täältä.
Runokokoelmat:
Nauru pimeästä huoneesta (1994)
Tupakoiva munkki (1996)
Show Time (1998)
Alaskan runot (2001)
Pyhä kankkunen (2004)
Englantilainen keittiö (2007)
Amerikkalainen parranajo. Runot 1994-2009. (2009)
Yhteiskokoelma:
Hard Core (2006)
Angela Readmanin kanssa,
julkaistu Isossa-Britanniassa
Kuuntele Kovat kamat (MP3, 0,5M)
"15-vuotiskokoelmassa Kinnunen kasvaa uhmakkaasta katujätkästä perheelliseksi bardiksi, joka ei kuitenkaan menetä rahtuakaan asenteestaan. Amerikkalaisen parranajon käänteissä aviopuolisossa, kahden lapsen isässä ja kirjastonhoitajassa on enemmän punkkia kuin useimmissa tyylitietoisissa keesipäissä - elämänkokemus vain lisää uskottavuutta."
*****
- Matti Komulainen, Rytmi
"Kinnusen runous osaltaan tekee välttämättömäksi puhua erikseen maailmaan ja kieleen suuntautuvista runouksista, siinä määrin kantavalla äänellä se, kuten tunnettua, kirjoittaa tiettäväksi sitä, mihin tavataan viitata eletyn elämän käsitteellä. Kuitenkin Amerikkalaisen parranajon anti on muun muassa siinä, että se nostaa uudelleen esiin Kinnusen varhaistuotannon, jossa suhde kieleen on kiinnostavasti etsiskelevä eikä vielä selkeän ongelmaton."
- Juha-Pekka Kilpiö, Tuli&Savu
"Tapani Kinnunen on maailman paras Joensuussa syntynyt runoilija."
- Suonna Kononen, Karjalainen
"Tommy Tabermannin ja Heli Laaksosen vastapainona ja tasapainottavana tekijänä suomalainen lyriikka tarvitsee yhden Tapani Kinnusen, eli pulinat pois."
- Hannu Waarala, Savon Sanomat
Tapani Kinnunen kaupungin paras runoilijaTurun City-lehden palkinto 2004
"Taiteilija myöntää viinanjuonnin olleen yksi keskeinen aihealue, mutta myös esimerkiksi rakkauden teema on ollut tärkeä.
Värikkäät lausuntakeikat ovat keränneet yleisöä ja Kinnusta on myös käännetty muun muassa ruotsiksi ja englanniksi. Uusin teos "Pyhä kankkunen" ilmestyi tänä vuonna."
- Turun City-lehti 10/2004
"Runoissa on paikoin nasevia, hyvänlaatuisia löydöksiä. Paiseita on aiempaa vähemmän, kasvaimet näyttäisivät suuntaa uuden versomiseen. Kinnunen on tosi mies siinäkin suhteessa, että hän on rehellinen. Jos hänellä ei ole mitään sanottavaa, hän kirjoittaa uuden runon itsestään. Niinpä sympatiakertymä kasvaa, mikä ei liene kuitenkaan ainoa perimmäinen tarkoitus, sillä vihaisuus ja vastarinta ovat aina olleet hyvä lusikka-haarukka taisteltaessa konventioita ja kapitalismia vastaan. Nyt niiden rinnalle on siis ilmaantumassa pehmeyttä, harkintaa ja hymyä. Kinnusesta kasvaa tai kuoriutuu salonkikelpoinen stay-up-mies, sukat jalassa, reidet tiukilla. Kun aikaa menee, runoilija joutunee myös kohentamaan sydämensä aluetta push-up implantein. Tämä kaikki on nannakkaa lukijan kannalta. Kinnusen runo elää ja hakee sumun keskeltä uutta sireeniä, jota kuunnella tai joksi muuttua."- Matti Saurama, Uutispäivä Demari
"Kinnusen runoissa kiinnostavinta on kuva kirjailijan elämästä. Se tuntuu olevan täynnä ryyppäämistä ja tumpelointia. Muut kirjailijat ovat yhtäläisiä kännikaloja ja paukapäitä, vaikka Kinnusen kuvauksissa on tietysti myös huumoria ja lempeätä ironiaa. Tuleville kirjallisten liikkeiden tutkijoille Kinnusen runoissa on materiaalia, varsinkin kun mukana on viittaus siihen, miksi ja miten Kinnusen ja Sammakko-kustantamon yhteinen tie päättyi."- Juri Nummelin, Turun Sanomat
"Tapani Kinnusen viides kokoelma sisältää runoilijaelämän värittämiä, lyhyitä, raporttimaisia, huvittaviakin runomuotoon kirjoitettuja lyhyitä tarinoita. Runon minä matkustelee, miettii kirjoittamista, tapaa kirjailijoita, juo viinaa, käy jalkapallomatsissa ja on vaimon ja lasten kanssa. "Älä sitten lausu niitä, tytär / sanoo, kun ilmoitan ottavani / vihkon mukaan leikkikentälle..."- Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti
"Täpötäydessä salissa istuu yksi mies, joka ei muiden istujien tavoin meditoi eikä mantraa. Hän on Tapani Kinnunen ja hänellä on pyhä kankkunen. Hänen katseensa on kiintynyt eteenpäin, ikään kuin hän olisi matkalla. — — Mikäli mahdollista, on Kinnunen sanankäyttäjänä parantanut iskevyyttään ja tuhdintanut sanasta irtiottoaan. Runot vilisevät tuttuja nimiä, ja onkin ilmiselvää, että yhä useampi turkulainen runoilija vaihtaa kadun toiselle puolelle kun kävelevä nauhuri tulee vastaan. Toisinaan runot ovat humoristista sosiaalista kirjanpitoa, ja toisinaan niissä on köyrivää chandlermaista ja bukowskimaista porvarillisen pilkkaa ja ivaa, joka maistuu eletyltä."- J. K. Ihalainen, Kirjo
"Tapani Kinnunen on esimerkki hyvästä runoilijasta."- Valtteri Väkevä, Numero
"Tapani Kinnunen on kehittänyt live-minästään lähestulkoon elämää suuremman hahmon: vaimon sukkahousut päässä pauhannut porno-Kinnunen on osaltaan ollut kumoamassa käsityksiä runoudesta luumusukkien mämmäröintinä.""Kinnunen on löytänyt uuden näkökulman huumorista, vieläpä lämpimästä. Miehen viides kokoelma Pyhä kankkunen sisältää temaattisesti tuttua huttua mutta lähestymistapa avaa säkeet aivan uudessa valossa. Vittu, viina ja kovat puheet suodattuvat lyriikkaan itseironisen filtterin läpi. Ratkaisu lisää inhimillistä kosketuspintaa ja tuo samalla lisäuskottavuutta. Vaimo, lapset ja arki ovat läsnä, muutenkin kuin kulissina. Joe Strummerin, Pasi Raappanan ja Keith Richardsin kutominen riveihin puolestaan karhentaa entisestään kuulapään katu-uskottavuutta."
- Matti Komulainen, Rytmi
"Kulttikamaa""Kinnunen leikkaa säkeisiinsä raadollisen elämän kappaleita ja tekee niistä näennäisen viimeistelemättömiä runoja. Tekstien maailma liikkuu perheenisän roolista oksennusten äärelle."
"Niiden perimmäinen olemus on havahtuminen siihen, että tyly arki voi olla runo sinällään. Filosofisten ja "syvällisten" tekstien rinnalla ne hakevat dokumentoinnin tai ikuistamisen oikeutusta tapahtumille, joita olemme tottuneet pitämään itsestään selvinä tai toisarvoisina."
"Säälimätön itseironia kuuluu Kinnusen tyylikeinoihin."
- Juha Siro, Aamulehti
"Ei tämä kuitenkaan mitään runon viiniä ole, luojan kiitos - ennemmin ehtaa kaljaa. Otan kulauksen ja odotan kylmän runon ensimmäistä puraisua , kuten runoilija Timo Lappalainen toteaa Kinnuselle kirjoittamassaan esipuheessaan.""Haarakiilan lailla Kinnusen nimi työntyy sinnikkäästi suomalaiseen poeettiseen tajuntaan"
- Suonna Kononen, Karjalainen
"Kinnusen uusi kokoelma jylisee rockista ja harrikoista, potee Bloody Maryn seurassa orastavaa tai aristavaa krapulaa ja puhuu vaimon äänellä puhelimessa runokeikan jälkeen. Välillä viedään lapsia tarhaan ja herätään Tallinnasta huorakadun ääreltä."- Aamuset
TAPPAJAMUMMO
80-vuotias mummeli
köpöttelee keppien kanssa.
”Mitä nuorimies
siinä laiskottelee?”
”Öö… mä odotan bussia.”
”Kävelisit nuorimies, se
on terveellistä!”
”Öö… mä olen menossa
Helsinkiin.”
”Ei tästä mene Helsinkiin
busseja!”
”Öö… mä ajan bussilla
ensin rautatieasemalle.”
”Kävelisit nuorimies”, mummeli
sanoo ja huitaisee kepillä.
”Perkele”, sanon ja potkaisen
kepin mummelin kädestä, ”nyt
lähdet vittuun siitä!”
Mummeli noukkii kepin maasta
ja sanoo: ”Sinne ainakaan
mene.” Hän tökkäisee minua
kepillä mahaan.
”Perkele”, sanon ja tempaisen
kepin mummelin kädestä ja heitän
eteenpäin jalkakäytävälle.
”Tulisipas taas sota”, mummeli
sanoo ja noutaa keppinsä,
”saisivat nuoret miehet
liikuntaa.”
(Kuva: Satu Manninen)
