Putte Wilhelmsson: Turmio ja perikato

 

 

Putte Wilhelmsson: Turmio ja perikato.

Kirjoituksia taiteista ja taidepuheesta, sanoista ja sananvapaudesta.

Esseekokoelma. ISBN 978-952-5500-54-7

320 sivua. 21,90€. liimasid. liepeet.

 

Kustantajan tarjous 15€ (sis. posti)

 

Mistä me puhumme, kun me puhumme taiteesta, ja miten siitä puhutaan hyvin? Miten habitaremodernismin erottaa karvalakkirealismista? Mille perustuu taiteen idean sisään rakennettu holhoava, moraalinen voima? Mitä pitää kulttuurien välisessä dialogissa yrittää seuraavaksi, jos romaani, elokuva ja pilakuva ovat jo johtaneen tappouhkauksiin, mellakointiin ja murhiin? Koska ornamentiikka toi rakennustaiteeseen suuren turmeluksen?

 

Putte Wilhelmsson kirjoittaa muodista, Arto Salmisesta, ekofasismista, Umberto Ecosta ja oikeistopopulismista. Turmio ja perikato kertoo sen, mitä kriitikko tästä kaikesta ajattelee.

 

 

 

 

 

”Parhaimmillaan kriitikkona Wilhelmsson tekee esseissään hämääviä tanssiaskelia ja osuvia lyöntikoukkuja kuin nuori Cassius Clay konsanaan. Erityisen nautittavaa on kulttuuritutkimuksena tunnetun oppiaineen professorin Mikko Lehtosen höyhentäminen. Siinä Wilhelmsson osoittaa, että kulttuuritutkimus puhuu estottomasti kaikesta elikkä ei mistään!”

 

- Hannu Waarala, Turun Sanomat (kok. arv)

”Wilhelmsson on - - hyvin tietoinen siitä, että kieli kulkee omia polkujaan. Siksi sitä on ruodittava yhtä tarkasti kuin itse asiaa, jota tosin ei voi erottaa kielellisestä ilmaisuvälineestä.”

 

- Kari Salminen, Aamulehti

”Hän on maamme ahkerimpia ja lukeneimpia kirjallisuuden, erityisesti taideproosan arvostelijoita. Samoin hän on ainoita, jotka vielä pitävät painotuotteita hyvinä ajatustenvaihtopaikkoina.”

 

- Antti Nylén, Helsingin Sanomat (kok. arv.)

”Esseekokoelmassaan Wilhelmsson kritisoi kotimaisen kirjallisuuskritiikin tasoa. Kriitikot kirjoittavat teoksista epäselvin käsittein ja sirottelevat joukkoonlapsuudenmuistojaan. Esseessään Minä, Suvi ja Toini hän arvioi, etteivät kriitikot enää ole kirjallisuuden auktoriteetteja, jotka perinteen ja teorioiden perusteella osaisivat näyttää taideteoksen paikan kulttuurin kaanonissa.”

 

- Anu-Elina Lehti, Vihreä lanka

”Terävä on myös Wilhelmssonin essee fantasiakirjallisuuden itseriittoisista kuvitelmista omasta ylivertaisuudestaan. Epämääräinen mielikuvitus kun on synonyymi huonolle kirjoittamiselle. Tuntuu siltä, että hurja William S. Burroughs hakkaa hapokkaalla trilogiallaan suurinpiirtein melkein kaikki scifi-kirjallisuuden niin sanotut merkkiteokset.”

- Hannu Waarala, Keskisuomalainen

”Moni loukattu haluaisi nyt päästä antamaan Wilhelmssonille takaisin. Siitä ei tule helppoa, sillä Turmio ja perikato on lystikästä luettavaa. Wilhelmsson kirjoittaa tiheää tekstiä, jossa viittauskohteet eivät aukea välittömästi. Suosittelen kuitenkin vaivannäköä, sillä kirjoituksissa on älyä. - - Wilhelmsson osaa poimia narsistisesti vammaisen kulttuuriväen naurettavimmat piirteet.”

- Herman Raivio, Parnasso (kok. kritiikki)

”Vain yhdelle aihepiirille omistetut esseet toimivat kauttaaltaan parhaiten. Arto Salmisen tuotannosta Wilhelmsson kirjoittaa asiantuntevasti ja kiinnostavasti, samoin mielenkiintoinen on kirjan keskivälille ja hieman epämääräisen otsikon alle piilotettu ”12 kuvaa”. Sen tarkastelun kohteena ovat muutaman vuoden takainen Muhammed-pilakuvatapaus sekä laajemminkin erot sananvapauskäsityksissä niin lännen ja islamilaisen maailman välillä kuin niiden sisälläkin.”

 

- Pirkka Valkama, Turun ylioppilaslehti (kok. arv.)