Kiistelty ja aluksi aikalaistensa mielestä väärällä puolella runoutta kuklkenut Paul Verlaine sai suuren arvonsa vasta 1880-luvulla, uransa ehtoopuolella. Myöhemmin maailmanlyriikan klassikoihin nostetut ensimmäiset kokoelmat saivat aikanaan tunnustusta vain harvoilta, mutta sitäkin merkittävimmiltä kirjailijoilta. Victor Hugo, Stephane Mallarme ja myöhemmin Arthur Rimbaud kuuluivat Verlainen suuriin tukijoihin.
Saturnisia runoja oli Paul Verlainen ensimmäinen runokokoelma. Se sisältää pientä ja alakuloista, silti lähelle tulevaa, puhtaan musiikin runoutta. Kirjan julkistamisen aikoihin Verlaine oli 22-vuotias. Runokokoelman on suomentanut Einari Aaltonen.
HERRA SÄNTILLINEN
Hän on vakavamielinen: isä ja kaupungin viskaali.
Hänen irtokauluksensa peittää korvat. Hänen silmänsä
loputtomiin uniin ummistuvat, huolettomasti,
ja kevät hänen tohveleissaan kiiluu.
Miten vaikuttaa häneen kultatähti ja pyökkimetsä,
jonka varjoissa lintu laulaa, miten vaikuttaa häneen taivas,
vehreät niityt ja mykkä nurmi?
Herra Säntillinen naittaisi tyttärensä
herra Machinille, joka on nuori ja vauras.
Herra Säntillinen on maltillinen,
hän tuntee kasvit ja hänellä on outokumpu.
Ja riimien väsääjiä, noita heittiöitä ja
lurjuksia, takkutukkaisia parrakkaita vetelyksiä
hän kammoaa enemmän kuin nuhaa,
ja hänen tohveleissaan kevät kiiluu.
