Mikko Myllylahti (s.1980) on torniolainen runoilija ja elokuvataiteen opiskelija. Hänen esikoiskokoelmansa, Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen, julkaistiin syksyllä 2003. Myllylahti on aiemmin debytoinut MotMot 2002 -runouden vuosikirjassa sekä Reviiri-antologiassa. Hän on myös saanut kunniamaininnan J.H. Erkko-kilpailussa.
Myllylahden toinen runokokoelma, Amerikkalainen yö ja muita runoja julkaistiin syksyllä 2007.
Amerikkalainen yö tarkoittaa elokuvassa keinotekoisesti kuvauksia varten luotua pimeyttä. Myllylahdelle se tarkoittaa myös sieluntilaa, beat-runouden tapaista vaellusta tuttujen pohjoisamerikkalaisten maisemien halki, missä jokapäiväisetkin esineet vääristyvät sielun yön kuviksi.- Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat
"Mikko Myllylahden sympaattisen toisen kokoelman Amerikkalainen yö ja muita runoja pidemmissä, ilmavasti kulkevissa runoissa toistuvat rähjäisenromanttiset, amerikkalaisetkin motelli-, laitakaupunki- ja matkamaisemat."
- Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti
"Paras keksimäni vertaus Myllylahden tavalle kirjoittaa on polttolasi. Ikään kuin hän kulkisi suurennuslasi kädessä ja keräisi maailmaa sen polttopisteeseen. Polttopisteessä on runojen puhuja, joka palaa. [--] Tulos on pakahduttava. Koneet ja tekniikka ovat toinen keskeinen polttolasiin syöksyvä aines. Runojen puhuja ei kävele rannoilla vaan mainoskatkojen pirstomilla rannoilla."
- Timo Harju, Turun Sanomat
"Myllylahdella arki ylittyy sekä kuvallisesti ansiokkaassa että luoksepäästävässä sanonnassa, joka kaukomaille lähtiessäänkään ei teeskentele pääsevänsä kovin paljon lähikapakkaa kauemmas. Tällöin runouden voima on yhtä aikaa jokaisessa tavallisessa hetkessä ja jossakin aivan toisaalla, kaukana tavallisuuden tuolla puolen; kahvinjuonti harmaassa asunnossa alkaa väreillä outoja aikeita, kangastuksen tyhjiä lupauksia, jotka juuri tyhjinä ovat totta."
- Olli Sinivaara, Nuori Voima
"Myllylahti onnistuu säkeissään rakentamaan maailmaa, joka on viehättävän surumielinen, eräänlaisen maailmanlopun tunnelma -estetiikan lävistämä, ja tekee sen omin sanoin, oman käsialansa tavoittaen."
- Miia Toivio, Tuli&Savu
"Kokoelman runot ovat todellisia verbaaliakrobaatin tyylittelyjä. Säkeet ovat kielellisesti värikkäitä ja rönsyilevät joka suuntaan. Runoista välittyy lukijalle aitoja, säröisiä kuvia"
- Tuula Tirronen, Lumooja
"Mikko Myllylahti on kirjoittanut energisen esikoiskokoelman. Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen pidättelee sisällään vauhtiin kirjoitettuja säkeitä. Myllylahden tekstimaailma on kielen kuvilla ja kertautuvilla metaforilla kuorrutettu, rönsyilevä ja kuriton"
"Myllylahti rakentaa runoonsa näyttämötilan ja kohtauksen, joka on yhtä aikaa intiimi ja sisältää mittaamattomia ulottuvuuksia."
- Juha Siro, MotMot - Runouden vuosikirja
"Runoilija Mikko Myllylahden esikoiskokoelma on mielenkiintoinen ja persoonallinen, se on uuden lyriikan sitä osaa, jonka juuret menevät Rimbaudiin ja surrealismiin."
"Myllylahti panee tarkoituksellisesti merkitykset huojumaan. Tätä pyrkimystä palvelevat myös nopeat leikkaukset, kun eri lauseiden rajapinnat kohtaavat rivinylityksissä siten, ettei aina ole varmaa, mihin yhteyteen mikin osa kuuluu. Tämä kirjoitustyyli luo unenomaista maailmaa, jossa näyttämöt ja näkymät nopeasti vaihtuvat, kun esimerkiksi muistikuvat palaavat menneisyydestä."
- Väinö Kirstinä, Kiiltomato
"Myllylahti kirjoittaa vauhdikasta ja monipolvista runoutta, jossa teollinen tuntuu muuttuvan luonnoksi. Paikoin mukavan snobbailevan kirjan tekstit muuttuvat usein rauhallisista säkeistä varsinaisiksi myräköiksi."
- Aki Asola, Turun Ylioppilaslehti
"Vuoden paras esikoisrunokokoelma 2003"
- Helsingin Sanomat
"Yhdentekevästi kokoelmaan on vaikea suhtautua. Siinä mielessä kokoelma on nappisuoritus."
- Jukka Petäjä, Helsingin Sanomat
"Hänessä on uuden vuosituhannen tulenkantajan vikaa."
- Suonna Kononen, Karjalainen
"Tänä syksynä lukemistani runokokoelmista kaksi onnistuu tavoittamaan jotakin sellaista, mitä voisi kutsua maailman kokonaishahmoksi: runollisen kielen ansiosta syntyy vaikutelma, että kaikki maailmassa mahtuu yhteen laajaan, ajat ja paikat ylittävään kuvaan. // Toinen näistä kunnianhimoisista kirjoista on Mikko Myllylahden esikoisteos Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen. Sen pitkissä lauseissa välitön ympäristö sekoittuu rennolla tavalla kulttuurin kuviin, kuin oltaisiin nuoren romantikon kanssa Interrail-matkalla halki eurooppalaisen runouden."
- Markku Paasonen, Helsingin Sanomat
"Vuodenajat, rakkaus, maisemat ja kaupunkikuvat värittyvät matkalla olon tunteesta, ikävästä ja haikeudesta Mikko Myllylahden esikoiskokoelmassa. Rytminen, runsautta kaihtamaton säe on parhaimmillaan pitelemätöntä."
- Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti
"'Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen' on virkistävän ilmaisuvoimainen esikoisrunokokoelma. - -
"Runot täyttyvät ruumiillisesta ja rujosta kuvituksesta, sairauden, rappion ja välinpitämättömyyden metonymioista. Kaupungit toimivat kuin elimet, Eurooppa on yksi suuri ruumis. Sairaalloisen kaupunkielämän voi lukea myös viittauksena monenlaisiin nykyajan ja -ihmisen ongelmiin. - -
"Rajat ja hahmot muuttuvat epätarkoiksi, sumeiksi, mutta näkemisen ala, kuva kasvaa. Yksityiskohdissa ja niitä kirjaavassa tarkassa, uutta hakevassa ilmaisussa lienee kuitenkin olennainen ja kiinnostavin, runoilijallekin. Tämä on Myllylahden esikoiskokoelmankin suuri ansio. - -
"Kokoelman nimi tiivistää tämän matkan tuloksen: moottori jää kuumaksi, jonnekin mielen pohjalle, käyttövoimaksi, jää matkan vaikutus vielä paluun jälkeenkin kytemään. Lukukokemuksena kokoelma on niin ikään kuumentava, vahvoine kuvineen ja tunnelmineen."
- Pipsa Kostamo, Lapin Kansa
"Amerikkaa ei ole olemassa, sanotaan Myllylahden esikoisen lopuksi, ja toinen teos on nimitetty Amerikkalaiseksi yöksi. Se on siis olematon yö.
Yhtä olemattomaksi tai juurettomaksi kokevat itsensä myös runojen torniolaiset ja kaupunkilaiset minät moottoreiden maailmassa. Esikoisessa viljelty ruoste, metallin veri, pulppuaa toisessa kokoelmassa joeksi asti."
- Jouni Tossavainen, Savon Sanomat
SANOTAAN ILTAA HÄMÄRÄKSI
Sanotaan iltaa hämäräksi, alastomuutta
todistukseksi meistä
Olet kantanut pakkasen äpärät portaille
ja ruokkinut, vaikka talvi ei pääty vielä
Hevoset nukkuvat ammoniakkihaassa
Omenapuiden riettaat rangat kuristuvat
nuoskaisille sormille
Muutaman raakileen löydät haavaisesta lumesta,
muutaman yön ikävää kukit
Oksat raapivat ikkunaa, patterit uuttavat myrkyn
hedelmään,
näin uupunut,
rakastelun viimeinen kadenssi
että iskut tarttuvat kasvoihin
Omenoilla ruokit väkevät hevoset
ja sateeseen kuolleen hiljaisen ratsastajan
Sinulla ja surullisilla hevosilla ei ole jumalaa
(Kuva: Ville Hytönen)
