Leevi Lehto

Leevi Lehto (s.1951) on helsinkiläinen kirjailija, suomentaja ja kustantaja Ntamossa. 

Lehdon esseekokoelma Alussa oli kääntäminen julkaistiin lokakuussa 2008. Kieli on kaikki, on sanottu - sen ulkopuolelle ei ole pääsyä. Näissä esseissä Leevi Lehto menee sinne.

Hänen mielestään maailmassa on liikaa kommunikaatiota ja ymmärrystä, liian vähän väärinkäsityksiä, sekaannuksia ja käännöksiä. Tästä näkökulmasta hän avaa uudella tavalla kysymyksiä kansallisuudesta, identiteetistä ja Suomen ja maailman runoudesta.

Leevi Lehto "on amerikkalainen runoilija, joka kirjoittaa suomeksi ja suomalainen runoilija, joka käyttää 'barbaarista englantia'."

Lehdolta on aiemmin julkaistu runokokoelmat Muuttunut tuuli (Otava 1967), Rakkauden puheesta (Otava 1969), Ihan toinen iankaikkisuus (Otava 1991), Kielletyt leikit (Otava 1994), Ääninen (Like 1997) sekä romaani Janajevin unet (Taifuuni 1992). Hän on myös suomentanut noin neljäkymmentä kirjaa. Savukeidas julkaisi vuonna 2004 hänen viimeisimmän runokokoelmansa Ampauksia ympäripyörivästä raketista.

Lisätietoja www.leevilehto.net

Osta Alussa oli kääntäminen 14€ (sis. posti)

Alussa oli kääntäminen    Ampauksia ympäripyörivästä...
258 sivua, liimasidonta    60 sivua, liimasidonta

 

 

 

”Hän on paitsi kaistapää, niin myös erittäin suvereeni sanallistaja, lähes joycemainen säilisti. - - Käsittämättömän käsitteellistämisessä Lehto on uranuurtaja, ja tämä teos toimii onnostuneena dokumenttina tästä häiriötilasta. Tervetullut teos!”

 

- J.K. Ihalainen, Kirjo

"Lehdolla on niin rikkaita havaintoja, että päätösvaltaisen viranomaisen tulisi heti tilata häneltä kokonaiskatsaus suomalaiseen lyriikkaan."

- Roo Ketvel, Parnasso

"Lehto on uuden suomalaisen avantgardismin perustajaisiä ja sen johtava teoreetikko. Hänen esseekokoelmansa Alussa oli kääntäminen - jonka 18 kirjoituksesta moni on julkaistu eri kielillä ja foorumeilla aiemmin - on merkkiteos."

- Pertti Lassila, Helsingin Sanomat

"Lehto kirjoittaa ilahduttavasti ohi suomalaisen runouden valtavirrasta. Hänellä on takapiruina nippu eurooppalaisia ja amerikkalaisia traditioita, mutta en palauta hänen runouttaan niihin. Soisin hänelle viela suurempaa itsenäisyyttä, lähtokohtien loputonta uudelleenarviointia: Mikä on runo? Puhuuko se ja mitä kieltä? Kuunteleeko se? Mika on kirja?"

- Jonimatti Joutsijärvi, Nuori Voima

"Joka tapauksessa Lehdon Ampauksia ympäripyörivästä raketista on haasteellinen teos. Se asettuu samaan jatkumoon Väinö Kirstinän Luonnollista puhetta (1965) ja Kari Aronpuron Kalpea aavistus verenkierrosta (1997) -kokoelmien kanssa. Syksyn merkkiteos."

- Seppo Järvinen, Parnasso

"Luonnehtisin runoilijaa transtekstuaaliseksi postverbaalisen paleolingvistiikan taitajaksi, ellei hänen modulointinsa asettuisi kuin itsestään postbemsteiniläiseen, hypotermiaa potevaan anglohysteeriseen hybrikseen, joka siis koulukuntana kärsii näköalojen puutteesta, escapadifobiasta."

- J.K. Ihalainen, Kirjo

"Minut Lehto kuljetti kielen perimmäisten kysymysten äärelle. Mikä on kielen funktio? Kieli on tietysti väline, mutta toisaalta, jos kieltä käytetään vain välineenä, se helposti lakkaa toimimasta edes välineenä. Tästä kokoelmassa on lukuisia esimerkkejä tyyliin "Olen Maria. Asun Vantaal. Sinä: olet hyvät mielipiteet ja kropan omaava".

Tuollaiset krampit voi estää kielijumppaamalla säännöllisesti. Siihen puuhaan Lehdon Ampaukset sopivat mainiosti."

- Tuomo Karhu, Turun Sanomat

"Visuaalisesti kokoelman villein runo on Sanasade, jossa sanat näyttävät sananmukaisesti sataneen kirjan sivuille. Runokokoelman lopusta löytyy selitys: "Käytin aineistona erään sanakirjan A-osastoa, josta "loin" uusia sanoja poistamalla niiden alusta kaiken aakkostuksen aiheuttaman toiston, siis esim. aavistaa > ai aavistamaton > maton; aavistus > us.""

- Heikki Saure, Etelä-Suomen Sanomat