Katariina Vuorinen (s. 1976) on Jyväskylässä asuva runoilija. Hänen toinen runokokoelmansa Kylmä rintama näki päivänvalon huhtikuussa 2006. Esikoisteos Edith suuteli minua unessa (Tammi) oli ilmestymisvuotenaan 2001 Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Vuorinen on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskentelee Jyväskylän yliopistossa suunnittelijana.
TASAJAKO
lähde tästä lasten luo, maidon ja froteen keskelle
lähde tämän sään aikana, kalat ja nauriit sylissä
minulla jo harhan jakoavaimet käsissä
murha kauan teollaan
pimeä joulu tulossa, märissä kengissä
painavat kivet ja rasvatut pyörät
sänkipellon aika on oikea, tuo väri kasvoillesi armelias
pisamat rapautuvat minusta, kuuman järven ja kiivaan vartalon muisto
tarttuu meihin vuosien kuluttua, vielä etsitään uusia harmeja, jaetaan
ihostamme, tavaraa kasoihin, happamia marjoja ämpäriin päällimmäisiksi
"Hapuilen avaimia Katariina Vuorisen toiseen kokoelmaan Kylmä rintama. Yksi niistä voisi löytyä ensimmäisen osaston nimestä `Kivi, paperi, sakset´. Leikki, johon nimi viittaa, on itsessään keinotekoinen, neutraali järjestelmä, joka ei sisällä arvoasetelmia tai tietoa; se on vain työkalu muiden asioiden selvittämiseen. Työkalun nerokkuus on siinä, että sen osasten merkitykset määrittyvät vasta suhteessa toiseen. Voimakas muuttuu heikoksi ja päinvastoin, riippuen siitä mitä vasten se asettuu.Runous yleensä ja Vuorisen runous erityisesti vertautuu tällaiseen leikkiin. Kivi on kivi, mutta millainen kivi ja millaisin seurauksin, siihen tarvitaan muita sanoja."- Karri Kokko, Parnasso
"Olen odottanut Vuorisen uutta kokoelmaa. Hänen ajoin mustat, mutta ennen kaikkea ristiriitaiset säkeensä herättävät minussa innostusta ja löytämisen riemua. Vuorinen kirjoittaa ehyesti mahdotonta: hän kirjoittaa kuollutta kirjallisuutta; hän kirjoittaa uutta kirjallisuutta. Sillä: ei kai ollut tarkoitus, että enää nykyisin mentäisiin umpihankeen tällä tavoin ja kirjoitettaisiin mitään tämän kaltaista epäteollista epätuotetta.
Mutta Vuorinen näyttää, että kirjallisuus voi yhä olla lähde, josta ammennetaan. Siis hieman syvempää vettä. Riivattu hautausmaa, josta sikiää kuvia, vellovia, vaativia ja mieltä kiihottavia. Inspiroivaa kirjallisuutta."
- Jouko Sirola, Nuori Voima
"Kylmän rintaman runojen maailma on täynnä etäisyyttä ja vierautta, jonka keskellä runon puhuja on ainoa lämpölähde. Keskeiseksi nousee olemisen ja elämisen kipeys.-- Runoista huokuu surumielisyyttä, joka liittyy vierauden kokemiseen suhteessa itseen, toiseen ihmiseen ja maailmaan. Ihmisten välillä on aina kuilu, ja runon minä on radikaalisti yksin.Toistuvana teemana on myös naiseuden ristiriitainen kokeminen vaatimusten ja odotusten keskellä.""Vuorinen käyttää vahvaa, omintakeista runokieltä."- Outi Kaikkonen Keskisuomalainen
"Runolla on ainutkertaisena haltianlahjana tarjota käsi kulkemiseen ulos, puhdistautua ja rakentua. Vuorinen on kirjoittanut rohkean ja kantavan kokoelman. Runot ovat kuin riitti, medikaalia kuuria huimasti tehokkaampi. Sana pysyy tiukasti hyppysissä korskeasta kipinöinnistä huolimatta."- Matti Saurama, Demari
"Parissa runossa viitataan löyhästi Don Quijoteen, ikuiseen haaveilijaan, joka ei luovu näyistään arjen tosiseikkojen edessä. Katariina Vuorisen tapaiselle voimarunoilijalle sellainen katsantokanta on tarpeellinen - ja mahdollinen, sillä sanoja ja sanottavaa liikenee välillä ylenmääräisesti. Hieman karsintaa toivon siis, ilmaa rivien ja runojen väliin, tilaa tunnustella ja asettua. Vuorisen kyvyillä se käy helposti."
- Taina Ratia, Turun Sanomat
"Vuorisen toinen runokokoelma on haasteellinen lukukoe. Debyyttikokoelma Edith suuteli minua unessa ilmestyi vuonna 2001. Kuudesta osastosta ja avausrunosta ”Valitse näistä” koostuvan uutuuskokoelman runot ovat lähes poikkeuksetta pitkiä ja kieleltään vuolaita. Hyvin monissa runoissa minä saa äänen, mutta usein sinän kautta. Tämä onkin luonnollista, sillä useissa teksteissä käsitellään kahden ihmisen välistä parisuhdetta."
- Outi Oja, Kiiltomato.net
"Päivälogiikalla ei tätä kirjaa voi hallita. Katariina Vuorisen toinen runokokoelma etenee lihan ja alitajunnan ehdoilla, kuvien ja aistimusten virtauksina." "Kuvasto on kauttaaltaan tuoretta, eikä aina helposti sulavaa.""Yhteyden eri kuvien välille rakentaa Vuorisen runoilijanääni, maaninen, intensiivinen ja iskevä. Lause on lyhyttä, tiheää, vasitonvaraisesti rytmejä ja sointuja kerivää. Se ei hellitä, ei tarjoa lepopaikkoja."- Kuisma Korhonen, Helsingin Sanomat
