Juhana Vähänen on helsinkiläinen runoilija. Hänen esikoiskokoelmansa Cantorin pölyä julkaistiin 2005.
Myöhemmin Vähänen on julkaissut toisen kokoelmansa Avaa tule Teokselta.
"Vähänen on pannut kansiin älykkään kokonaisuuden, joka vaatii lukijaltaan paljon. Niin kuin monien medioiden anti, senkin katkelmallisuus kiristää pinnaa."
- Janna Kantola, Helsingin Sanomat
"Cantorin pölyä on hieno esikoinen. Se on virkistävän erilainen, ja kestää helposti useampiakin lukukertoja - edellyttäen että lukija kokee viehtymystä tämänkaltaiseen kielipeliin.
"Cantorin pölyä on vaativa kirja. Se vaatii lukijaltaan avoimuutta, ja tiettyä tekstin ehdoille antautumista. Se vaatii kykyä viehättyä kielen leikeistä ja kielen yllättävistä oivalluksista. Sanon nimenomaan kielen. sillä juuri kielen tasolla tämän kokoelman poikkeuksellinen herkullisuus sijaitsee. Caviar to the general, ja herkkua harvoille."
- Aki Salmela, Nuori Voima
"Debyytti ammentaa sekä rakenteensa että teemansa matematiikasta ja Sergei Eisensteinin kaltaisilta, lähestulkoon luonnontieteellisesti taidenäkemyksiään kehitelleiltä visionääreiltä."
- Tuomo Karhu, Turun Sanomat
"Vähäsen "poemfysiikasta" olisi paljon sanottavaa, mutta siinä on vieläkin enemmän luettavaa ja koettavaa. En odota mitään tulevaa, tai seuraavaa runokirjaa Vähäseltä, en odota "mestariteosta", sillä sellaisia ei ole olemassa tulevaisuudessa, vaan ainoastaan tässä lyhyessä nyt-hetkessä. On vain konservatiivisia ja ideologisia kirjallisuuskoneistoja, ja sitten on nopeita hybridejä, jotka ohittavat sen kaiken jaarittelun, johon kyvyttömät käyttävät aikaansa. Vähäsen runouteen ei tarvitse liittää lauseita, kuten "jos Vähänen sitä ja tätä", tai "kun tulevaisuudessa sitä ja tätä": Cantorin pölyä on olemassa juuri nyt, eikä sitä tarvitse enää odottaa, vaan siihen voi yhdistyä juuri nyt."
- Mikko Jakonen, Tuli&Savu
"Juhana Vähäsen (1982) esikoiskokoelma Cantorin pölyä on kiehtova. Se on oikukas, älykäs, yllättävä, runollinen ja – muuttujat muuttaen – pitkälti käsittämätön. Kokoelman "käsittämättömyys" ei kuitenkaan johdu siitä että itse kirjoitus olisi epäselvää tai hämärää, päinvastoin, Vähäsen kieli on enimmäkseen erinomaista, eikä hän liioin tee "teknisiä" virheitä runoutensa kanssa. Pikemminkin kyse on siitä, ettei Cantorin pölyä harrasta eheyttä tai jatkuvuutta; jopa yksittäiset runot jäävät yleensä vain loistavien kielellisten sirpaleitten kokoontumisiksi. Kuitenkaan tämä ei ole missään nimessä negatiivinen huomio. Vähänen ei pyri eheään, suljettuun runouteen. Hän kirjoittaa maailmaa, kenties wittgensteinilaisessa mielessä, eikä maailma näytä olevan muuta kuin yhteen ajautunut joukko sattumanvaraisia kappaleita."
- Aki Salmela, Nuori Voima
"Vähästä lukiessa tulee välillä lievästi hysteerinen tunne. Aivan kuin ajettaisiin kahdeksaakymppiä ykkösvaihteella. Vähemmilläkin viittauksilla, assosiaatiorimpsuilla ja asennonvaihdoilla selvittäisiin. Myös kokoelman vahvuudet, omaäänisyys ja tinkimättömyys ovat kuitenkin ilmeisiä."
- Jani Saxell, Kiiltomato
"Lähtöjään keskisuomalaisen Juhana Vähäsen (s.1982) esikoisrunokokoelma Cantorin pölyä on kevään kiehtovimpia ja oudoimpia julkaisuja. Turkulaisen Savukeitaan kustantama teos väistää kaikki tylsät määritelmät: se sukeltaa syvälle populaarikulttuuriin ja naureskelee ilkikurisesti viime vuosisadan aatehistorian omituisuuksille. * * * * *"
- Samu Valleala, Aamuset
"'Kun luot, luo maailma', Lauri Viita runoili. Vähänen luo useita -- ja pistää ne törmäämään kiivaasti toisiinsa. Parhaimmillaan tuloksena on huikaisevaa, suvereenisti moneen suuntaan sivaltavaa vyörytystä."
- Jani Saxell, Kiiltomato
