Jenni Haukio

Jenni Haukio (s.1977) on Porista kotoisin oleva runoilija. Hän voitti Runo-Kaarinan 1999 esikoiskokoelmallaan Paitasi on pujahtanut ylleni. Haukion toinen kirja Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata ilmestyi kesällä 2003.

Haukion kolmas runokokoelma Sinä kuulet sen soiton julkaistaan syyskuussa 2009. Kirjan saa kustantajan erikoishinnalla täältä hintaan 16€ sis. posti (norm 21,90€).

 

 
 

(kuva: Ville Hytönen)

 

 

 

”Jenni Haukion runokokoelma Sinä kuulet sen soiton avaa lukijan aistit eri vuoden ajoille. Merenranta ja rantakalliot kokevat syksyiset rankkasateet ja juhannusyöt. Vuodenajat vaihtuvat, samoin ruojen tunnelmat. Haukion runot kertovat luonnosta, mutta myös rakkaudesta ja ihmisen elämänkaaresta.”

 

- Ada Lappalainen, LUKUfiilis

”Varmakätinen ote ja havainnoimaan tottunut silmä tuottavat tukun osuvia säkeitä ja kauniita kuvia.”

 

- Matti Saurama, Uutispäivä Demari

”Haukion runoissa kuljetaan huhtikuusta lokakuuhun meren rannalla, kivien ja lokkien kirkunan maisemissa. - - Haukion kauniit kuvat aukeavat parhaiten, kun niiden kuvia vaivautuu rauhassa mielensä silmin katselemaan.”

 

- Annamari Saure, Me Naiset

”Opuksen ornitologinen orientoituneisuus pistää silmään: mainintoja linnuista tai linnuttomuudesta mahtuu pieneen kirjaan kolmattakymmentä. Vaan kyllä ristorasamaisen herkkiä luontokuvia löytyy muillekin kuin lintubongareille - - riemastuttavia kiteytyksiä - -.”

 

- Kari Liikanen, Mikkelin kaupunkilehti

"Kokoelma tekee selkeän vaikutelman. Aidonkin, kun runon aikuinen minä edelleen tunnustautuu lapseksi, joka nälkäisenä seuraa elämää ympärillään. Lyyrikko on 10 vuodessa saanut jäidenlähdön lukijan kuultavaksi. Näin vahvasti satakuntalaista ja ponnistelemattoman luontevaa runoutta lukee mielellään. Nyt Savukeidas-kustantamon mainiossa kirjasyksyssä Haukion kokoelma ansaitsee paikkansa kirjallisilla ansioillaan."

 

- Taina Teerialho, Satakunnan Kansa

”Kokoelman nimi tulee jäiden lähdöstä, jonka ihminen kuulee. Kokonaisuus tuntuu ehyeltä ja kirkkaalta. Mahtipontisuutta säkeissä ei ole, vaan lyyrikko on saanut säkeisiinsä lisää voimaa, runokuviinsa laajutta.”

 

- Satakunnan viikko

”Haukio pyrkii selvästi Aaro Hellaakosken, Eeva Kilven tai Risto Rasan kaltaisten luontoa tutkivien ja luonnosta hurmioituvien runoilijoiden joukkoon. Hänen äänensä on tyystin toinen kuin urbaanin nuoren miehen ironinen ääni esimerkiksi Mikko Rimmisen esikoiskokoelmassa Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja (2000).”

 

- Helena Ruuska, Helsingin Sanomat

"Jenni Haukion toista runokokoelmaa Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata ei ole kirjoitettu viittausviidakossa verenmaku suussa, vaan se on aito, herkkä ja konkreettinen opus."

- Aleksi Ahtola, MotMot - Runouden vuosikirja

"Kokonaisuutena Haukion uusi kokoelma toimii rehellisenoloisena tilityksenä."

"Meren rytmi, suolan kirpeys, kolmipiikin uteliaisuus - juuri näissä havainnoissa Haukio on omimmillaan rytmin ja kuvan taitajana."

"Ilolla on pantava merkille Haukion terve urbaanisuuden kritiikki."

"Nopeasti on Haukion kokoelmakin luettu, mutta jälkimaku viipyilee vielä pitkään, kokoelman eduksi."

 

- Seppo Järvinen, Kiiltomato.net

"Kokoelma on parhaimmillaan konkreettisissa kuvissa. Runoilija ikään kuin unohtuu tallentamaan hetkeä lyyrisyydestä piittaamatta. Näissä havainnoissa kieli elää."

 

- Annukka Peura, Turun Sanomat

"Jos Haukiolle haluaa etsiä rinnakkaistodellisuutta, niin Pauli Kallion Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvien tyylinen mukavien nuorten aikuisten maailma olisi yksi."

 

- Suonna Kononen, Karjalainen