Jenni Haukio (s.1977) on porilainen runoilija. Hän voitti Runo-Kaarinan 1999 esikoiskokoelmallaan Paitasi on pujahtanut ylleni. Haukion toinen kirja Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata ilmestyi kesällä 2003.
"Jenni Haukion toista runokokoelmaa Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata ei ole kirjoitettu viittausviidakossa verenmaku suussa, vaan se on aito, herkkä ja konkreettinen opus."
- Aleksi Ahtola, MotMot - Runouden vuosikirja
"Kokonaisuutena Haukion uusi kokoelma toimii rehellisenoloisena tilityksenä."
"Meren rytmi, suolan kirpeys, kolmipiikin uteliaisuus - juuri näissä havainnoissa Haukio on omimmillaan rytmin ja kuvan taitajana."
"Ilolla on pantava merkille Haukion terve urbaanisuuden kritiikki."
"Nopeasti on Haukion kokoelmakin luettu, mutta jälkimaku viipyilee vielä pitkään, kokoelman eduksi."
- Seppo Järvinen, Kiiltomato.net
"Kokoelma on parhaimmillaan konkreettisissa kuvissa. Runoilija ikään kuin unohtuu tallentamaan hetkeä lyyrisyydestä piittaamatta. Näissä havainnoissa kieli elää."
- Annukka Peura, Turun sanomat
"Jos Haukiolle haluaa etsiä rinnakkaistodellisuutta, niin Pauli Kallion Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvien tyylinen mukavien nuorten aikuisten maailma olisi yksi."
- Suonna Kononen, Karjalainen
Tule kun joelta nousee aamusavu
kun ensimmäinen työmies ylittää sillan
ja kaihtimet ikkunoissa lehahtavat korkeuksiin
katso suoraan huoneeseeni valoisana aamuna
yhdentoista maanosan karttakirjat pöydällä
tuuli käy kaakkoon ja itään, viileä
kuin silmistä iholle siirtyvä muisto, heinäkuu
lattialankkujen alla nariseva
väsynyt hiljainen rytmi
saavu minulle kasvot paljaina
lue pyytämättä valkoisten taulujeni tummuva teksti,
uskalla ottaa
leipä, viini, kala
se kaikki on sinun.
Piirrä minuun kivinen taulu,
lävistä lehdet ja runko
kirjoita itsesi
ihoni tyhjille papereille
ole minulle hidas lintuhavainto keväästä syksyyn
timotei, pujo ja koiranputki
ole joella seisova ruskea vesi
kulje kaikkien kanavieni lävitse, päästän
sinut kiinninaulatuista ovista
sudelta ihmiselle, on käsieni heikko pyyntö
vie minut harhaan kesän jokaisena yönä.
(Kuva: Anna Hupponen)
