Esa Hirvonen (s.1969) on Turusta kotikaupungin löytänyt reissumies ja runoilija. Hänen esikoiskirjansa Harlem ilmestyi 2001. Vuotta myöhemmin valon näki palindromirunokokoelma Takana kapakan akat.
"Esa Hirvonen kuuluu kantaaottavimpiin, yhteiskunnallisiin runoilijoihin. Hänen runoissaan saavat äänen yhteiskunnasta syrjäytyneet yksilöt, alkoholistit, narkomaanit tai muuten ongelmaiset tapaukset."
- Rita Dahl, Turun Sanomat
"Onko pitkään uumoiltu 2000-luvun yhteiskunnallinen runous perusvireeltään Hirvosen linjoilla; dogmaattisen iskulauseiden hokemisen ja puoluepoliittisen kyräilyn sijasta myötäelävää oravanpyörästä pudonneiden kuvausta?"
- Jani Saxell, Kiiltomato.net
"Hirvosen runon takaa lainehtii innokkaasti Bukowskin haamu ja Mellerin kahdeksan henkeä."
"Hirvonen nimittäin kirjoittaa hyvin. Harlem svengaa ja hengittää. Tekstiä ei ole työstetty liikaa. Hirvosen pomppa on juoponnapissa ja henki haisee, mutta sen verran mielenkiintoista ja sydänveristä juttua äijä kehii, että ei tee mieli vaihtaa pöytää."
- Suonna Kononen, Karjalainen
"Esa Hirvosella on iso penis."
- Risto K. Järvinen, Antillektuelli
"Hän kiertää edelleen ja antaa väsymättä kaikkensa yleisölle"
- Timo Hildén, Tuli & Savu
Hirvosen runoissa on elämänmakua, vaikka jälkimauksi jää viski ja tupakka.
- Terhi Rannela, Urjalan Sanomat
Kuuntele Panomies puutteessa (MP3, 1.8M)
RUOSTEENPUNAISTA RAKKAUTTA
Unohda koulu ja työ,
unohda meikit, keskikaupungin huvit.
Lähde mukaan Harlemiin,
pidetään sossupäivän bileet.
Tänään riittää vilskettä, beibi,
maksetaan kiljuvelkoja ja tarjotaan kavereille.
Topi juoksee pitkin pihaa naama keltaisena,
eukko ripustaa pyykkejä narulle, linnut laulaa,
naapurin Nallelta on mennyt kuulo.
Seinät väpättävät kun linnankundi karjuu:
MÄÄ OON TÄN KYLÄN SUURIN JUOPPO!
Ei ne meitä häiritse, eihän,
ne on vaan jurrissa, ei ne meitä tapa,
avataan pullo punkkua ja sytytetään kynttilä,
kuunnellaan vähän Lovin´ Spoonfulia
ja annetaan ihmisten olla,
mennään piiloon peiton alle...
Narkkari poikkeaa lainaamaan jakoavainta
ja murtautuu asumattomaan kämppään.
Sillä on siellä verstas:
KILIN KALIN POKS KRIIIIK.
Se tunkee uudestaan sisään,
tuo meille astiaston ja kirkkaanvihreät kengät.
Just tänne tuon uuden höpönassuni.
Kraanavesi on Pellen biisissä kuu,
vessa seittien peitossa.
Tapetit lähtee seiniltä ja lattia on niin vino,
että hönössä heittää päästä.
Kaksin kestää köyhyydenkin paremmin.
Jos ei ole rakkautta,
viina pitää hengissä ja tappaa.
(Kuva: Ville Hytönen)
