Daniil Harms

Daniil Harms (1905-1943) oli neuvostoliittolainen kirjailija, absurdisti, joka tuli tunnetuksi poskettomista kertomuksistaan.

Perinpohjaisessa tutkimuksessa proosalastut käyvät omaelämäkerrallisemmiksi, ja niistä liikutaan näyttämötekstien kautta yksityiskirjeisiin. Harmsille ominainen kynänjälki säilyy kuitenkin kautta linjan. Todellinen ihminen tuntuu katoavan avantgardetaiteilijan ja roolinrakentajan taakse. Ta kenties mitään todellista ei olekaan?

Jukka Mallinen on kirjoittanut teokseen laajat jälkisanat, joissa kuvaillaan Harmsin ja hänen kirjailijatovereidensa teoksia, estetiikkaa, elämäntarinoita ja Oberiuttien ryhmän tuhoutumista Stalinin repressioihin. Teos sisältää myös Oberiuttien manifestin ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä.

Perinpohjaisen tutkimuksen on suomentanut ja valikoinut Mika Rassi.

OSTA 14€ (sis. postikulut)

"Daniil Harmsin proosalastujen suomentaminen on kliseisesti sanottuna kulttuuriteko. / Harmsin teksteissä logiikka hajoaa ja suuret tuntee poukkoilevat pitkin vinksallaan olevaa maailmaa. Lauseet ovat tarkkoja, mutta niiden yhteydet on perusteellisesti sotkettu. Silti jokaisessa lastussa on tarina, joka piikikkäästi havainnoi venäläistä luonteenlaatua ja 1920- ja 1930-lukujen neuvostotodellisuutta."

- Anu-Elina Lehti, Vihreä Lanka

"Moni lahjakas nuori suomalainen kirjailija mainitsee Daniil Harmsin nimen, kun häneltä kysytään jotakin itselleen läheistä kirjailijaa. Harmsin kielellinen irrottelu, vallaton anarkismi ja absurdin huumorin sävyttämä maailmankuva vetoavat jatkuvasti uutta etsiviin sieluihin."

- Hannu Waarala, Savon Sanomat

"Mika Rassin suomennos on erittäin toimiva ja valikoidut näytteet miellyttävän monipuolisia."

- J. Tuomas Harviainen, Turun Ylioppilaslehti

”Stalinin vainoista kärsinyt Harms, tuo kaiken auktoriteetin kieltäjä, ei elinaikanaan (1905-1942) julkaissut paljoakaan. Vuosia elämästään hän vietti vankilassa ja osa hänen teksteistään on löydetty jäämistöstä paperilappusina. Paradoksi on sekin - joskin ehkä myytti - että Harms ei olisi pitänyt lapsista. Osan elannostaan hän nimittäin sai julkaistuista tarinoistaan lastenlehdissä.

Uusin suomennoskokoelma voisi rikkoa näitä myyttejä, kun lukijalle selviää Harmsin tarkoittavan jotakin muuta kuin mihin hän näyttää pyrkivän. Avaimen tähän tulkintaan antaa vuonna 1937 kirjoitettu novelli Olen päättänyt kannella eräästä seurueesta. Siinä Harms kertoo tietävänsä ruoasta kaiken. Hän ilmoittaa käyvänsä joskus jopa ravintolassa tutkiakseen, millaista ruoka siellä on.”

- Erkki Kanerva, Turun Sanomat

"Harmsin nyrjähtäneet ja groteskit tarinat riemastuttavat joka tapauksessa, mutta hyvässä porukassa ääneen luettuina erityisesti. Huumorintajua ei tarvita, koska jutut eivät ole vitsejä."

 

- Kirjavinkit

”Ja totta tosiaan - Harmsia lukiessa ei jakaudu vain yleisö kahtia, vaan jokaisen lukijan pään sisällä nujakoivat nuo samat kaksi yleisöä: toinen aivopuolisko hulluna hohottaen ja toinen yrittäen ymmärtää, samalla kihisten raivosta, kun järki pakenee elämän mielettömyyksien edellä.”

 

- Reijo Virtanen, Kiiltomato