Thomas De Quincey: Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustuksia

21.90€

”Ville-Juhani Sutisen suomennos on todella onnistunut; se toistaa alkuteoksen tyyliä ajattomasti. Vanhahtavat ilmaisut eivät vaikuta pölyisiltä vaan tuoreilta ja osuvilta. De Quincey heiluu tyylillisesti ääripäiden välillä ensin omasta ylevyydestään liikuttuen ja sitten taas itseään ironisoiden. Sutinen osaa niin kepeyden kuin sydänveren vuodatuksenkin. Esipuhe sijoittaa teoksen osuvasti eri konteksteihinsa.”

– Päivi Mäkirinta, Turun Sanomat

Tuotekuvaus

Suomentanut Ville-Juhani Sutinen.
ISBN 978-952-5500-26-4, 202s. Pehmeäkantinen.

Thomas De Quincey (1785-1859) oli englantilainen humanisti, filosofi ja monipuolinen kirjailija, joka tunnettiin varsin poleemisena ajattelijana. Hän tunsi hyvin antiikin ja etenkin Kreikan klassista kirjallisuutta, joihin kirjoituksissaan latelee runsaasti viitteitä. Uudemmista filosofeista etenkin Immanuel Kant oli De Quinceyn ajatuksille läheinen.

De Quincey on ensimmäinen huumausaineriippuvuutta kaunokirjallisessa muodossa käsitellyt kirjailija. Hän kuvailee rikkaasti ja yksityiskohtaisesti oopiumin tuottamia nautintoja ja kipuja, sekä sitä maailmaa joka kietoutuu ”oopiumin kirkkokunnan” ympärille. Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustuksia (”Confessions of an English Opium-Eater”, 1821) on omaelämäkerrallinen ja minämuotoinen proosaksi taituroitu selonteko, joka sisältää varsin paljon analyyttisen filosofian säikeitä, yhteiskunnallista ja sosiologista ympäröivän todellisuuden tarkastelua sekä ihmisen minuuden pohdintaa.

Klassikoksi muodostunut kirja oli De Quinceyn ensimmäinen kirjana julkaistu teos. Alunperin se ilmestyi jatkosarjana London Magazinessa, ja runsaiden kyselyiden ja positiivisen palautteen vuoksi kirjoitus julkaistiin teosmuodossa seuraavana vuonna, 1822. De Quinceyn myöhempään tuotantoon kuuluu lukuisia kaunokirjallisia teoksia (mm. Oopiumitunnustusten itsenäinen ’jatko-osa’ ”Suspiria de Profundis”, 1845) sekä runoja, esseitä ja erilaisia tutkimuksia, kuten teoreettisia tarkasteluja (”The Logic of the Political Economy”, 1844) ja tyylillisesti upeita proosaesseitä (”Murder Considered as One of the Fine Arts”,1827).

Oopiumitunnustuksia on henkilökohtainen, julkeasti yhden ihmisen omassa minuudessa ja ruumiissa rypevä selonteko, tunnustus alan parhaaseen tapaan. Teoksen suosio perustuu osittain epäilemättä juuri sen kaavasta poikkeavaan, avoimen esteettiseen lähestymistapaan, jonka esiviktoriaanisen tapakulttuurin kääntöpuolella elävä ajattelun ja filosofian dandyismi valloitti lukijat katsomaan elämää muunakin kuin taivaan suomana rasitteena.

Kirja viittaa jo nimellään lajin kumoamattomaan klassikkoon, joka lanseerasi yksityiselämän kirjallisen kuvauksen laajempaa maailmanymmärrystä kohti vievänä keinona, nimittäin kirkkoisä Augustinuksen teokseen Tunnustukset (”Confessiones”, 397-400). De Quinceyn tavoitteena olikin nähdä oopiumi uskon kaltaisena voimana, joka valtaa yksilön kokonaan, mutta tuottaa myös autuaita, tyynen yleviä metafyysisiä kokemuksia, jotka vapauttavat mielen.

Hän kertoo kirjassa oman elämäntarinansa alkaen isän kuoleman leimaamasta köyhästä lapsuudesta nuoruuden innon täyttämien opintovuosien kautta kirjalliselle uralle pääsyyn saakka. Selonteko ei kuitenkaan ole kaavoitettu perinteiseksi kartaksi, vaan kaikki esiintuodut seikat liittyvät oopiumin myöhemmin kirvoittamiin vaikutelmiin, kärsimyksiin ja uniin. Varsinaisen elämäkerran jälkeen alkava historia sijoittuu Lontooseen. Kuvaus on yksityiskohtaista, ajalleen epätyypillisen monisäikeistä kaunokirjallisuuden ja esseen rajoja rikkoessaan.

De Quincey kuvaa mieltään kuin karttaa, joka välillä rypistyy, on kenties tahriintunut, mutta jonka kautta voidaan löytää myös uusia, aiemmin tutkimattomia alueita. Kuumeisimmillaan se on kuin Lontoo. Tekstissä kaupunki ja kemiallisesti avautuva tajunta samaistuvat toisiinsa kurjine sokkeloisine kujineen ja loisteliane palatseineen, lauantai-iltaisin kaduilla kuhisevine työläisineen ja ihailtuine oopperalaulajineen. Taideteoria rakentuu oopiuminkäytön ohella, yhteys mielen rakenteeseen on voimakas.

Teoksen seesteinen vaihe asettuu vuoristoon, rauhalliseen mökkiin jossa oopiuminkäyttäjä asuu tutkien filosofiaa ja vieroittautuen huumeesta. Kartta on nyt vehreä, mutta sen reittejä sotkevat raivokkaan visionääriset unet, korkeuserot ja kontrastit ovat huimia. Loppuosan selonteossa De Quincey palaa filosofiaan yhdistäen toisiinsa yleisen saksalaisen idealismin apparaatin sekä englantilaisen romantiikan ja harhojen estetiikan.

Koukeroinen teksti on täynnä viitteitä, ellipsejä (tyylillisiä ja informatiivisia), pitkiä, pitkiä lauseita ja mustaa huumoria. Assosiaatiot eivät ole mekaansia lokeroita, vaan ne niveltyvät toisiinsa uusin tavoin. Maailmat kietoutuvat ja harhautuvat kuin Giovanni Battista Piranesin töissä, joihin De Quincey uniaan vertaakin.

Arviot

Tuotearvioita ei vielä ole.

Kirjoita ensimmäinen tuotearvio tuotteelle “Thomas De Quincey: Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustuksia”